Read the Bible

¹ Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:² "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?³ Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;⁴ sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.⁵ Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.⁶ Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

⁷ Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?⁸ Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.⁹ Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.¹⁰ Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;¹¹ jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

¹² Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,¹³ kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.¹⁴ Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.¹⁵ Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.¹⁶ Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:¹⁷ 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?¹⁸ Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;¹⁹ saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;²⁰ ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.²¹ Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"